Olga Tokarczuk: Anna In maailman hautakammioissa
Puolankielinen alkuteos: Anna In w grobowcach świata (2006)
Suomentanut Tapani Kärkkäinen
169 sivua
Särötär (2024)
Kirja, joka kannattaa pitää mielessä vaalipäivänä (toki muulloinkin)
"Kaikki tapahtuu vain kerran, me kaikki olemme kertakäyttöisiä."
Totean heti alkuun, jotta ei pääse unohtumaan. Anna Inin käännös on hurjan hienoa työtä. Vaikka kirjan scifi-tyyppinen genre ei edusta lajia, josta eniten innostuisin suomentaja Tapani Kärkkäinen herättää Tokarczukin lauseet virtaamaan tavalla, jonka edessä olen myyty heti alkumetreillä.
Anna In on Inanna-myytin uudelleenkerronta. Tokarczuk kertoo teoksen jälkisanoissa, että Inanna-myytti on vanhin säilynyt kertomus "jumalasta, joka säännöllisin väliajoin kuolee ja jonkin ajan kuluttua herää taas henkiin." Inanna on androgyyninen hahmo, parrakas nuori nainen, jonka nimi tarkoittaa Taivaan kuningatarta.
Vaikka olen tutustunut suht laajasti mytologioihin ja niiden hahmoihin Inannasta kuulin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Miksiköhän on näin? Luotan, että osaat arvata syyn.
Romaani kertoo Anna Inin matkasta manalaan, jota hallitsee hänen sisarensa sekä hänen ystävästään Nina Šuburista ja tämän yrityksistä pelastaa Anna In takaisin elävien kirjoihin.
Teoksen maanpäällinen maailma on futuristinen. Sitä halkovat hissit kuiluineen, jotka kuljettavat ihmisiä paikasta toiseen. Hallitsijoina ovat patriarkaatin ruumillistumat, nuo isäksi kutsutut. Kun Anna Inin sisar aiheuttaa Anna Inin kuoleman ovat isät niitä, joilta Nina Šubur menee pyytämään apua.
Apua ei heru, sillä isien mielestä Anna In on ollut aivan liian kapinallinen, jotta he suostuisivat auttamaan tämän henkiin herättämisessä. Isät hallitsevat elämää, mutta heitä vahvempi on se, joka hallitsee kuolemaa. Hän on Anna Inin äiti, Nimna.
Romaani sisältää useita tulkintamahdollisuuksia, mutta minulle vahvimpana nousee esiin Tokarczukin feministinen yhteiskuntakritiikki. Teoksen sisällä kulkee luomiskertomus, silmukoina kerronnan kudoksessa tasa-arvoon liittyvät kysymykset, luokkaerot, utopian mahdollisuus.
Isien maailma on kapitalistinen kilpailumaailma, joka järjestää ihmiset arvoasteikolle.
"Tässä vallitsee kaunis, hierarkkinen järjestys. Toinen syö toisen, ja siten maailma ei pääse täyttymään liiaksi. [...] Vain parhaat, nopeimmat, älykkäimmät ja mukautumiskykyisimmät menestyvät. Jos vaipuu ajatuksiinsa, häviää."
Isien sanat kaiuttavat oikeistolaista ideologiaa, eivätkä he etuoikeuksiensa keskellä suostu näkemään, että jo alun alkaenkin luokkaleima on lyöty ihmiseen.
"Toiset tulevat maailmaan ylhäällä, siellä minne aurinko paistaa, ja toiset alhaalla, vailla valoa, ihmissieninä."
Miksi välittää "ihmissienistä", kun itse voi viettää korkeaa, turvattua ja yltäkylläistä elämää?
Tämä on hyvä kysymys pitää mielessä juuri tänään, kun on kunta- ja aluevaalien äänestyspäivä. Asioiden ei tarvitse olla niin kuin ne ovat. Kurjistavalle leikkaamispolitiikalle on vaihtoehtoja. Kyse on halusta tehdä toisin.
Ninman luomat ihmiset muistuttavat utopiasta, jossa ihmiset ovat "riippumattomia, mutta eivät yksinäisiä. Ne eivät taistele keskenään, eivät syö toisia lajeja. [...] Mitä enemmän ne omastaan antavat, sitä vahvempia ne ovat." Ne ovat ihmisiä, jotka eivät suostu kilpailemaan toistensa kanssa.
