Kaksi aikajanaa kulkee ristikkäin tässä jännärissä jossa kauheuksia piisaa. Laitoin kirjasarjan seuraavan osan heti varaukseen kirjastossa.

Melkoisen sikamaista menoa oli tässä jännärissä. Ei hassumpi.

Kirjoitin pienen tekstin Barbara Kingsolverin hienosta kirjasta, joka perustuu Dickensin David Copperfieldiin. https://kirja.casa/user/kari-s/review/39261/s/appalakkien-dickens-oxyilla-kuorrutettuna #kirjamastodon #kirjat #kirjallisuus #dickens

Harmi että kirjastosta ei löydy kuin pari näitä dekkareita. Jännitystä piisasi.

#luettua
Stephen King: You like it darker

Pitkästä aikaa Kingiä. Olin nuorempana todella kova King-fani ja luin häneltä kaiken mahdollisen. Nyt wikipedian teoslistaa selatessani totesin, että viimeksi luin The Dark Tower VII:n, joka ilmestyi 2004, eli tässä on ollut parinkymmenen (!) vuoden tauko. Vähän jännitti, että maistuuko Kingin tyyli enää ollenkaan, mutta tykkäsin tästä novellikokoelmasta todella paljon.

Kokoelmassa on 12 novellia, pääosin ennen julkaisemattomia ja ilmeisesti aika äskettäin kirjoitettuja (esim. koronapandemia mainitaan monessa tarinassa). Paras oli mielestäni pienoisromaanin mittainen Danny Coughlin's Bad Dream, ja myös toinen pitempi novelli Rattlesnakes oli aivan mahtava. Kaikista muistakin pidin, King kyllä todella osaa rakentaa tarinaa ja henkilöitä niin että lukeminen on suorastaan nautinto! Nuorempana ajattelin, että King jaarittelee välillä liikaa, mutta nyt vain nautin siitä että tarinoiden maailma rakentui vähitellen eikä edetty vain vauhdikkaan juonen varassa.

Täytyypä alkaa lukea Kingin tuotantoa taaksepäin vuosituhannen alkua kohti, jotta saan paikattua väliin jääneet vuosikymmenet.

Melkoinen tarina oli tarjolla tässä kirjassa, käännettä toisensa perään. Ei ihme että teosta on valtavasti kehuttu.

Tajusin muutama päivä sitten että Jussi Marttilan Aurajoki-sarja on saanut kolmannen osansa. Ei muuta kuin kirjaa lukuun. Hyvin etenevää dekkaria, vanhalle turkulaiselle tuttuja maisemia ja mielenkiintoisia mutta uskottavia hahmoja. Ilkeän suositella! #Lukeminen #KirjaMastodon #Dekkarit #Kirjat

Onpas tämä "Torstain murhakerho" hauskasti kerrottu hömppädekkari Saa kuunnellessa kulkea hymy korvissa kun meinaa käkätyttää vanhusten hönäröinti. Kivasti kirjoitettu ja luettu.

Torstai-päivää piristi kummasti, kun huomasin, että Kuningattaren lemmikki on päässyt Kotilieden listaamien kevään suosikkikirjojen joukkoon.
"Hienoa ajankuvausta sisältävä, sopivasti romanttinen romaani vie lukijan matkalle historiaan."
#kirjat #historiallinenromaani #kuningattarenlemmikki #tulppaani

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kulttuuri/17-parasta-kirjaa-jotka-kannattaa-lukea-nyt/

Kysymys mastodonteille: onko suomalaisten kirjastojen kirjakohtaisista lainausmääristä vuositasolla (jos tarkempia tietoja saatavilla, niin hyvä) saatavilla dataa?

Kiinnostaisi lainatuimmat teokset noin viimeisen 15 vuoden ajalta (esim. 2010-2024). Jos pystyy rajaamaan teoksen kielen perusteella, niin plussaa.

Taas sellainen tihentymäviikko kirjailijaelämää, että oksat pois:

- Sysivesi ilmestyi kauppoihin (se on upea!)

- oikoluen syksyn kirjan taittoa (siitä tulee upea!)

- allekirjoitin kustannussopimuksen tulevasta kirjasta (mikä upea projekti tiedossa!)

Suurimmaksi osaksihan tämä on sellaista epävarmuudessa murmelointia ja tarinoiden parissa itsekseen puurtamista, mutta joskus sitten on näitä tiheitä hetkiä.

Näytelmävinkki

Pasi Lampela: Selli
(Noxboox, 2023)

Päätin täsmälukuna tarttua tähän, kun Paha mieli paras mieli 2 -haasteessa piti lukea jokin kolonialismia käsittelevä teos. Tässä aihe ei ehkä näyttäytynyt aivan perinteisessä merkityksessä, mutta sitä käsiteltiin kiinnostavasti tuoreesta näkökulmasta.

Eniten tämä on kuitenkin kuvaus kahden journalistin joutumisesta vankilaan ja siitä seuranneista tapahtumista. Päähenkilöt yrittävät selvittää kaikin keinoin, miten pääsevät vapaiksi. Henkilöhahmoista sai hyvin otteen ja heidän luonteensa tulivat hyvin esiin.

Näytelmä haastaa luettuna, kun siinä ei kerrota kaikkea. Tässä kirjassa rakennettiin tarinaa taitavasti myös rivien väleissä. Jäin pohtimaan sitä, miten tämä on mahtanut toimia näyttämöllä. Suuri osa tapahtumista tapahtuu vain kahden päähenkilön välillä, mutta taustalla tapahtuu myös kuulusteluja ja muita asioita, joita yleisö ei näe. Taitava ohjaaja on varmasti saanut tarinan kerrottua yleisölle luovasti.

Haasteet, joihin tämän sijoitin:

#pahamieliparasmieli2
Kolonialismi

#kotimaankirjakierros
Etelä-Savo

#pohjoinenlukuhaaste2025
15. Kirjassa ollaan eristyksissä

#Luennyt Mia Vänskä: Valkoinen aura #kirjamastodon #kirjat #lukeminen Jatkan Mia Vänskän kauhulla. Goodreads-lukuhaasteessa Mustan kuun vastapari kohdassa 29.

Posti toi runoja ja tarjousrunoja. Ulkoilutin kirjo kuten nykyään näyttää olevan tapana tehdä.

Monenmoista juonenkäännettä tarjosi tämä jännäri. En osaa sanoa pitäisikö tämmöisestä pitää.

Tänään pääsin loppuun Amar El-Mohtarin ja Max Gladstonen Tällä tavalla hävitään aikasota -kirjan suomenkielisen painoksen kanssa.

Kirjassa oli paljon hyvää ja erityisesti tykkäsin Punaisen ja Sinisen toisilleen kirjoittamista kirjeistä, mutta muuten tarina oli ehkä hieman liian abstrakti omaan makuuni.

Seuraavana lukulistalla olisi Richard Osmanin The Thursday Murder Club.

Minusta tuntuu, että tämän vuoden kirjoissa on paljon metsää. Metsä on ollut pääosissa kuudessa lukemassani kirjassa ja monissa metsä on jossain osassa, vähintään ohimenevänä oleskelupaikkana tai ohikulkupaikkana. Kaikki kirjat eivät ole edes suomalaisia. Toki saattaa olla, että kun kauhu on ollut pääasiallisin genrevalintani, niin moni mieltää metsässä olevan jotain pelottavaa. Myös fantasiassa on metsiä. #metsät #lukeminen #kirjat #kirjamastodon

Lukeminen on ollut viimeisen kuukauden ajan pirstaleista. Osin syytän vaalikiireitä, osin kyse on ollut lukuajan käyttämisestä roolipelikirjoihin, joita tulee luettua pienissä pätkissä sieltä täältä.

Pääsiäisenä sain kuitenkin luettua Satu Piispa-Hakalan Debytantin, alla siitä kirja-arvio.

***

Tieto on tärkeintä, mutta totuutta ei kerro kukaan

Satu Piispa-Hakalan Debytantti kertoo nuoresta tutkijanalusta nimeltään Ennen. Ennen elää ympäristötuhon jälkeisessä maailmassa, missä ihmiset kasvatetaan elämään omissa yhteisöissään, toteuttamassa tiettyä ennalta määrättyä roolia. Tieto on tärkeää ja tiede niin arvostettua, että yleisöluennoille osallistuminen on suosittu ajanviete. Ennen ei kuitenkaan ole tyytyväinen omaan syntymässä määrättyyn osaansa perinteiden vaalijana, vaan haluaa ryhtyä tutkijaksi.

Kirjassa seurataan Ennenin matkaa opintojen alusta kohti ensimmäisen artikkelin julkaisua. Tarina on perinteinen nuoren ihmisen kasvutarina, jossa otetaan etäisyyttä synnyinpaikkaan ja etsitään omaa paikkaa vieraassa uudessa maailmassa. Kuten niin usein, tässäkin tarinassa säästyttäisiin monilta vaivoilta, jos henkilöt kertoisivat toisilleen asioita ajoissa, sen sijaan että niiden pimittämisestä seuranneita harmeja ratkotaan jälkikäteen pidemmän kaavan mukaan. Nämä ratkaisut tietysti tuovat tarinaan sitä kuljettavia jännitteitä, mutta lopussa totuuksien paljastuessa niistä jää kliseen maku suuhun.

Kirjan kaksi suurinta ansiota ovat taustalla pikku hiljaa paljastuva tulevaisuudenkuva ja Ennenin tutkijantyön kuvaus. Piispa-Hakalan kehittelemäm tulevaisuudenkuva paljastuu pikku hiljaa tarinan edetessä, eikä se suostu asettumaan dystopia-utopia-asteikon kumpaankaan päähän. Pidän siitä, ettei kirjassa luennoida pitkästi maailman taustoista, mutta paljastuvista pilkahduksista syntyy silti kuva monimutkaisesta ja realistisesta todellisuudesta kaiken taustalla. Tässä maailmanajassa on kiinnostavaa lukea erilaisia kuvauksia siitä, miltä ihmiselämä voi näyttää maapallon lämpenemisestä seuraavien mullistusten jälkeen.

Kirjan kuvausta laadullisesta aineistoanalyysistä oli kiinnostavaa lukea. Piispa-Hakala kuvasi tutkimusproesseja taitavasti ja selkeästi, mutta erityisesti pidin hänen tavastaan kertoa Ennenin kokemuksista ja epävarmuuksista liittyen hänen asemaansa akateemisessa maailmassa. Myös Ennenin ja vanhemman tutkijan Baobabin välinen suhde oli rakennettu hienosti ja koskettavasti.

Kirjan lopussa paljastuu, että tietoa arvostavassa maailmassa kukaan ei ole vaivautunut kertomaan toisilleen totuutta. Aivan lopuksi Ennen joutuu tekemään omat valintansa liittyen siihen, miten tärkeää totuus hänelle on. Hahmojen taustoihin liittyvät totuudet ovat tosiaan vähän turhan kliseisiä, mutta sen sijaan Ennenin viimeiset ratkaisut, ja hänen aineistoanalyysinsä lopulliset käänteet jäivät mieleeni pitkäksi aikaa kirjan loputtua. Ne saavat myös miettimään, onko kirjassa sittenkin kyse dystopiakuvauksesta – tai ehkä pikemminkin: onko ihmisluonto tuomittu dystopiaan.

Kirjavinkki

Anne Muhonen: Kuuden kättelyn sääntö
(Hertta, 2025)

Olipas suloinen säeromaani!

Pienet kuvitukset aika ajoin tuovat ihanan säväyksen tarinaan. Tämä ei olisi ollut yhtä vaikuttava lukukokemus ilman kuvituksia! Espanjan maisemat välittyivät kivasti myös tekstin kautta.

Tarinan lähtökohta on kiinnostava. Ajatus siitä, että voit tavata kenet tahansa kuuden kättelyn kautta tuntuu absurdilta. Pidän kuitenkin todella paljon ratkaisusta rakentaa matkaa ihmisten kautta.

Tässä on yllättäviä mutkia matkassa, suunnitelmallisuutta, uusia paikkoja, kiinnostavia ihmisiä ja kohtaamisia. Rakastin Pihlan tekemiä listoja tekstin seassa!

Ehkä vähän mietin päähenkilön ikää ja sitä, onko tämä pakkomielle Bellinghamista tuon ikäiselle uskottavaa. Ehkä on. Itse en pystyisi kuvittelemaan, että lähtisin jonkun toisen ihmisen harrastuksen innoittamana jahtaamaan jotain pelaajaa ulkomaille.

Tämä on matkakertomus ja itsensä löytämistarina. Aivan ihana voimauttava lukukokemus, jota suosittelen lämmöllä!

Haasteet, joihin tämän sijoitin:

#helmetlukuhaaste2025
34. Kirjassa on tunnettu rakennus

#swiftiebookwormchallenge
Mastermind - Book about a character with a grand plan or clever strategy

Hyvää Lukuviikkoa ja lukuiloa kaikille!

Reissataan tällä viikolla ja valikoin matkalukemiseksi seuraavan lukupiiritapaamisen kirjan Jenny Quinn's Rise to Fame (kirjailija Olivia Ford). Ihan alussa ollaan vielä, mutta sujuvaa ja mukavaa luettavaa so far. Päähenkilö on 77-vuotias rouva, joka päätyy kilpailemaan brittiläisessä TV:n leivontakilpailussa ja niittämään siellä mainetta.